Mä en pääse yli viimeviikkoisesta Olli Polon haastattelusta. Siinä tuli niin äärimmäisen tärkeää tietoa ylipäänsä terveydestä ja sairauksista ja biokemiasta näiden välillä. Arvostan Olli Poloa todella suuresti. Olli Polo on lääketieteen tohtori, fysiologian dosentti, keuhkosairauksien erikoislääkäri sekä unitutkija eli tietää mistä puhuu! Se, kuinka rohkeasti ja avoimesti kertoi myös näistä epäkohdista mitä meillä Suomessa on. On äärimmäisen järkyttävää että näiltä lääkäreiltä, jotka hoitavat potilaita pikkasen normaalista poiketen (koska KAIKILLE ei toimi käypähoito), niin heiltä viedään luvat pois. Olli Polo on joutunut sulkemaan oman yksityisen vastaanottonsa sekä myös Tays:ssa hän ei saa hoitaa CFS- potilaita. Kukaan potilaista ei ole valittanut. Hehän ovat saaneet elämänsä takaisin. Nyt apua ei tule keltään ja CFS potilaat joutuvat pahimmassa tapauksessa hakemaan apua ulkomailta tai makaamaan elämänsä sängyssä.

Kroonista väsymysoireyhtymää myöskään ei tunnusteta sairaudeksi (kuten ei myöskään home-ja kosteussairauksia) eli potilaat jäävät täysin sosiaaliturvan ulkopuolelle eivätkä voi esim hakea kuntoustukea. Hyvin monesti CFS potilasta pidetään masennuspotilaana, ja annetaan psyykelääkitys joka vie CFS potilaan todella huonoon kuntoon. Koska "ei ole sellaista sairautta kuin CFS". Sitä ei ole olemassa! Asiat lakaistaan maton alle. Mitä enemmän mä teen tätä työtä, sitä enemmän mä näen niin suurta vääryyttä sekä niin lääkeyhtiöiden, vakuutusyhtiöiden, median sekä valviran toiminnassa. Raha ja valta. Potilaan kokemusta ei pidetä minään. Pololle tuli vastaus että potilaan omalla subjektiivisella kokemuksella ei ole väliä vaan tarvitaan tutkimustuloksia. Polo nimenomaan haluaisi tehdä tutkimusta ja sitä pyysi, mutta ei - hän ei saa tätä tutkia. Se kiellettiin!

Tämä haastattelu oli jotenkin todella käänteentekevä ja todella vaikutti minuun suuresti! Me eletään maailmassa jossa lääkäripäivien aiheena on uskomushoidot. Siellä lääkärit puhuu asioista jonka ammattilaisia he eivät todellakaan ole. Se olisi sama kuin me terveysalan ihmiset, täydentävien hoitojen ammattilaiset, ravitsemusterapeutit pidettäisiin yhteinen koulutuspäivä jonka aiheena olisi vaikka sytostaatit. Asia, mikä ei missään nimessä ole meidän erityisosaamista. Sitten sille pitäisi keksiä vielä joku ivallinen nimi. Niinkuin lääkäripäivillä uskomushoidot... ei puhuta täydentävistä hoidoista vaan uskomushoidoista ja miten kohdata tällainen huuhaa ituhippi potilas. Lisää vaan vastakkainasettelua yhteistyön sijaan. Suomi voisi olla sairaudenhoidossa maailman edelläkävijämaa. Meillä on täällä niin osaavia lääkäreitä ja terveydenalan  ammattilaisia. Suomi siis voisi olla, mutta ei ole. Koska alamme arvostamaan heitä? Entä koska JUURI sillä potilaan kokemuksella olisikin väliä? Ymmärrettäisiin, että jos potilas parantuu, niin sillä me säästetään yhteiskunnan varoja. Ei voi parantaa väärin. Ei meidän kaikkien tarvitse olla samasta puusta veistettyjä. Jokainen meistä on yksilö. Mikä sopii jollekin, ei välttämättä sovi kaikille. Valvotaan niitä oikeita asioita eikä viedä lupia niiltä jotka osaavat hoitaa. Viimeisenä kysyn että kuka valvoo Valviraa?
(Tämä haastattelu näkyy maaliskuun viimeisellä viikolla. Pitää vaan rekisteröityä www.terveyssummit.fi)