God´s own country – Kerala ♥

Tulin eilen yöllä kotiin puoli kaksi. Nyt kun herään ensimmäiseen aamuun täällä Suomessa matkan jälkeen, en voi tuntea kuin niin suurta kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä olen saanut kokea Intian Keralassa. Nyt tuntuu että tarvitsen aikaa palautumiseen kaiken kokemamme jälkeen. Tunnen olevani niin onnekas. Etuoikeutettu. Saan tehdä  työtä missä saan yhdistää hyvän jakamisen, toivon ja ilon tuomisen, auttamisen, eläimet, joogan, kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin, hyväntekeväisyyden, lapset, luonnon ja matkustamisen. Ja tietenkin paranemisen. Haluan sydämestäni kiittää ystävääni Salila Sukumarania joka kirjoitti minulle sähköpostin tasan vuosi sitten että minun pitäisi hakea Yoga Ambassador Tour:lle Keralaan.

En tuntenut tätä naista millää lailla etukäteen. Siksi pidin meilejä roskapostina ja lähinnä painoin delete-nappia ja poistin viestit. Nainen oli kuitenkin todella sinnikäs ja loppujen lopulta sai minut lukemaan tästä Yoga Ambassador kiertueesta lisää. Lopulta hain ja pääsin 10 päivää kestävälle kiertueelle ympäri Keralan 53:n muun joogaopettajan kanssa jotka olivat ympäri maailman. Kiertue oli jotain sanon kuvaamatonta. Tiesin että tälle tulee jatkoa ja että minun täytyy tämä kaikki jakaa suomalaisten kanssa. Näin Jooga&Seikkalu-retriitti sai alkunsa. Mukaan lähti 13 aivan uskomattoman säkenöivää naista.

Siru kirjoitti hyvin kuvaavasti matkasta näin:

”Lähdin matkaan, koska elämä halusi, että teen niin😍. Jotenkin tiesin, että tästä tulee upeaa, mutta enpä todellakaan tiennyt, että näin upeaa. En oikeasti pysty sanoin kuvailemaan mistä tästä kaikessa on kyse❤️.
Matkailu avartaa ja se opettaa. Omat ajatukseni elämästä ovat vahvistuneet, syventyneet kaiken kokemani jälkeen jo nyt, saati ajan kanssa😊.
Ihmiset täällä Intiassa, kaiken keskellä täynnä hyvyyttä, sanoinkuvaamatonta ystävällisyyttä, rehellisyyttä. Halua auttaa, antaa pienestä ja ongelmien tullen he toimivat todellakin yhdessä❤️Heidän kiitollisuus elämää kohtaan on niin suurta. Se peilautuu omaan elämääni, muistuttaa mihin keskittyä jatkossakin vielä enemmässä määrin, hyvään ja hyviin❤️.
Tämän maan kauneus ja henki on lumoavaa. Tässä kaikessa, vastakohtaisuuksien maassa, on ihmeellinen rauha ja värikkyys. Se vie täysin mukanaan.
Meidän oma matkaseurue. Ei sanat riitä❤️ 11 päivää ihmisten seurassa, jotka jakavat oman ajatusmaailman. Kaikki niiin upeita naisia, joka ikinen, omalla tarinallaan, tiellään, eri kohdissa, mutta suunta ja ajatukset samat. Toinen toistaan arvostaen, kunnioittaen, upeita keskusteluja, joogaa, ruokaa, seikkailuja. Olen äärimmäisen kiitollinen näistä aidoista, hörhöistä, joiden kanssa olen saanut hörhöillä 11 päivää yhdessä❤️Sen muuten sanon, että hörhöily on upeeta, se tekee todella onnelliseksi❤️🙏😊 Sen kaiken takana piilee avain onnellisuuteen, aitoon omannäköiseen elämään, joka kantaa❤️
En tiedä. On upeeta palata kotiin, tehdä omassa elämässä vielä rohkeammin tilaa niille asioille ja ihmisille, jotka oikeasti tekee mut onnelliseksi❤️ Elämä on for fucks sake aivan liian lyhyt mihinkään muuhun❤️😊
Mulla on sellanen fiilis, että mä oon uuden edessä. Sen mä tiedän, että tällä matkalla on kaikkeen suuri vaikutus. Mä tiedän mitä mä haluan elämääni lisää, mitä en, mitkä on mun arvot ja unelmat. Se riittää, lopun hoitaa elämä. Antaa elämän viedä ja kantaa, mä elän mukana❤️”  – Siru

Mira kirjoitti näin:

”Incredible India, incredible Kerala

Mitä tästä matkasta kertoisin?

Tää paikka iskee suoraan johonkin, johon ei löydä kunnon sanoja. Ei ainakaan vielä. Oon vähän hoomoilanen, uutta sekin. Äitimaa Intia antaa paljon ja nämä ihmiset erityisesti.

Ajatuksia ja fiiliksiä ennenkaikkea. Kauniita hymyjä, eleitä. Elämän vastakohtia, näyttäen palasia siitä äärettömästi kauneudesta jota täällä on. Kuinka paljosta saa olla kiitollinen. Opettaa lisää siitä, kuinka pienissä asioissa voi olla paljon. Kuten esimerkiksi kookoksessa. Siitäkin on moneen, askelmista naruun. En todellakaan tiennyt. Oon ajatellut että kookos on kookos. Kuinka sitä ei aina osaa ajatella, eikä nähdä asioita ennenkuin ne tuodaan ihan lähelle. Intia näyttää myös sen, kuinka etuoikeutettuja me naisina Suomessa ollaan. Näyttää se senkin, että hymyjen määrässä me hävitään.

Tällä matkalla olen saanut tutustua Joogaan. Olen todellakin alkutekijöissä, opettelen vasta hengittämään.
Täällä tämän auringon alla, voi kuitenkin antaa hiljaisen itkun tulla aamujoogassa. Kuunnella meren ääniä ja yrittää synkata hengityksen sen tahtiin. Kaikki tuntuu luonnolliselta, oikealta. Ei mitään pakotettua.

Munnarin vuoret, niistä palan talletan erityisellä rakkaudella mieleeni.
Erityisesti muistan huomaavaisuuden ja ystävällisyyden. Muistan auringon lämmön, teeviljelmien kauneuden.

Ayurveda – siitä olen saanut pintaraapaisun ja kipinän tietää enemmän. Tiedän kuitenkin sen verran että minussa valtaosa on Pittaa ja kierroksia välillä sen verran, että voisi olla hyvä laskea niitä.

Happy, happy, joy, joy sanoo Karita , matkamme vetäjä. Hän, joka on kokenut uskomattoman paljon, hänen tarinansa todella pysäyttää ja saa ajattelemaan. Hän on ihana, valoisa, inspiroiva nainen. Hänen sydämensä on Keralan kurkuman keltaista kultaa💛

14 naista matkakumppanina, voisi kuvitella että olisi mulle too much, mutta todellakaan ei ole. Upeita naisia joiden kanssa olen saanut jakaa jotain ainutkertaista. Kaikilla meillä on omat polut, vaan kuinka hienoa että ne kohtasi juuri täällä. Aika monet itkut ja naurut ollaan yhdessä jaettu. Todettu että välillä on hukassa mutta aina löytyy 💞 Mistä näitä uber hienoja naisia mun elämään löytyy? En tiedä.. kiitän vaan ihan jokaisesta 💚

Samuli Edelman laulaa että mun sydämellä on kypärä. Ehkä se tarvii.
Mun sydän ei tarvi. Se on auki ja saa ollakin. Ei se pelkää. Se menee luottavaisesti eteenpäin ja muistaa olennaisen. Siinä on tilaa, luottoa siihen että kaikki hyvä kantaa ja on ihan Ok unelmoida vaikka isosti.

Mä kirjoitan reissuilla yleensä päiväkirjaa. Nyt mun päiväkirjassa on kuvia ja sydämiä. Paljon tyhjää tilaa jonne sanat on vasta matkalla. Siihen saakka:

Kiitos, kiitos Intia että sain olla ja kokea kaiken tämän. ❤️” – Mira

                 

 

Tämä kokemus todisti jälleen sen kuinka paljon hyvyyttä meillä täällä maailmassa on. Hyvä voittaa aina pahan! Aina! En ikinä tule unohtamaan lapsia orpokodissa. Tämän tyttöjen kodin johtaja sanoi meille että: ”Tämä ei ole orpokoti, vaan tämä on KOTI näille lapsille ♥ .  Liikutusta ei voinut pidätellä vaikka kuinka yritti. En unohda ikinä yhtä noin kolme vuotiasta tyttöä joka tuli laulamaan eteemme. Olimme juuri kuulleet hänen hyvin koskettavan tarinan miten hän tänne oli päätynyt. Intialainen oppaammekin itki.

              

Se ilo, positiivisuus ja toivo joka näistä lapsista loisti jää ikuisesti mun sydämeen. Vaikka se, mitä me toimme tai teimme olikin niin pieni hippunen – näimme silti kuinka tärkeä tämä vierailu oli myös heille. He tulivat nähdyksi, saivat huomiota, taputuksia ja läsnäoloa. Me saimme silti niin paljon enemmän.

Voi kun me Suomessakin osattaisiin nähdä enemmän se valo. Löytää asioista se hyvä. Ymmärtää että tämä on  meidän yhteinen planeetta, mistä meidän pitää pitää yhdessä huolta. Kaikki ”rajat kiinni” ajatus on niin … en edes tiedä että mitä. Mitä jos me osaisimme yhdistyä vahvemmin. Nähdä yhteisöllisyys ja välittäminen niinkuin nämä ihmiset sen näkee. Tehdä yhdessä. Auttaa niitä ketkä apua eniten tarvitsee. Sillä minkä maalainen joku on, tai minkä värinen, ei vaan oikeasti ole mitään väliä.

Viime elokuun tulvat Keralassa aiheutti uskomatonta tuhoa. Koteja tuhoutui, ihmisiä loukkaantui ja 483 ihmistä kuoli. Nyt kuulimme vain sitä, kuinka kiitollisia nämä ihmiset olivat siitä kuinka kaikki tulivat apuun. Vahvemmat tulivat auttamaan heikompia. Lapsia, vanhuksia ja eläimiä pelastetettiin. Ihmiset jättivät työnsä ja uhrasivat oman henkensä pelastaessaan muita.

              

              

             

           

Jos mekin osattaisiin vastakkainasettelun sijaan löytää ratkaisuja. Mikään ei ole mustavalkoista. On vaan eri sävyjä.

Näiden ihmisen asenne ja hyvyys tulee sydämestä. Siinä ei ole mitään feikkiä, ei mitään liioiteltua – vain pelkkää hyvyyttä. He pitävät toisitaan huolta. Yhdessä.
Kuulimme moneen kertaan lauseen ”Food is your medicine”. Samaan aikaan me taistellaan täällä mikä on oikein ja mikä on väärin. Puhtaan uskomushoidoista, huuhaasta ja puoskarilaista. Sairaille sanotaan että ruokavaliolla ei ole merkitystä. Näihän minullekin sanottiin. Lukuisia kertoja. ”Syö mitä rautakankea vaan sillä ei ole mitään merkitystä sinun paranemiseen”. ”Ei saa antaa turhaa toivoa”. ”Uskomushoidot pitää kieltää kaikkein haavoittuvimmilta ihmisiltä kuten sairailta ja lapsilta.
Intiassa käytetään peruslääketiedettä ja ayurvedaa. On lääkkeitä, leikkauksia, homeopatiaa, akupunktiota ja erilaisia ayurvedisia yrttejä ja hoitoja. Varsinkin kun on sairas, niin kaikki keinot otetaan käyttöön. Mikään ei sulje toista pois. Itsestäänselvää on, että ruokavaliolla on väliä. Siitä ei edes keskustella. Luonnossa on voima. Erilaisilla luonnon yrteillä ja mausteilla hoidetaan terveyttä. Ennaltaehkäistään sairauksia.
En voisi kuvitella että täällä löytyisi vanhus virumassa vanhainkodissa omissa jätteissään. Tai kuolleena lattialla ja että hänet löydetään vasta viikon päästä. Tai kaatuneena kotonaan kun kukaan ei välitä. Intiassa juuri vanhemmat ihmiset ovat hyvin arvostettuja. Meillä olisi niin paljon opittavaa tässäkin asiassa.
En kuitenkaan tarkoita että Intiassa olisi kaikki hyvin. Ei ole. Täällä on myös ongelmia. Paljonkin. Ja niistähän me saamme lehdistä lukea. Juuri näistä negatiivisia asioista. En muista yhtäkään artikkelia jossa oltaisiin tuotu esille sitä hyvää mitä Intiassa on. Miksi? En tiedä.
Tapasimme matkallamme Mannan-heimon joka asuu metsässä. Oli aivan uskomatonta nähdä nämä ihmiset. Voi kuinka tämä heimokulttuuri saisi säilyä. Jotain niin alkuperäistä ja kiehtovaa.
                                                     

Maisemat mitä näimme olivat sanoinkuvaamattaman upeita. Olimme kuin satumaassa. Näimme luonnossa elefantteja, biisoneita ja muita eläimiä. Vapaana – juuri niin kuin eläinten kuuluisikin saada olla.

                             
               
                   

Parasta kaikessa oli meidän ihmiset. Ja kaikki se, mitä yhdessä koimme ja jaoimme. Ihanat hetket joogatessa auringon laskussa, lukuisat hetket kun nauroimme vedet silmissä.

                                              

                             -You might say that I’m a dreamer, but I’m not the only one- ♥

 Kiitos joka ikiselle mukana oleelle, parhaalle oppaallemme Vinodille sekä matkatoimisto Aventuralle. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkaluja. Namaste ♥
Jaa postaus ystäviesi kanssa: