Kris Carr – mun vertaistukihenkilö

Ei siis ollut kertakaikkiaan ketään. Ihana hoitajani Tayssissa, Anne, sanoi vain että ”kuule Karita – sun pitää olla itse itsellesi se oma vertaistuki. Meillä ei yksinkertaisesti vaan ole ketään joka ajattelee niinkuin sä.”

Ei siis hyvä lähtötilanne! Leikkauksesta kotiin päästyäni lähdin hakemaan netistä kaikkea mahdollista PARANEMISEEN liittyvää. En käynyt aivokasvain-ryhmien sivuilla lukemassa kauhukertomuksia, en googlettanut diagnoosia, en elinikäennusteita. Googletin: Aivokasvain/cure/healing/survivors yms. Ajattelin että jossain on oltava joku samanlainen ihminen… on oltava!

Tämä nainen pomppasi ensimmäisten joukossa: Kriss Carr, joka oli saanut tosi pahan syöpädiagnoosin mutta AJATTELI NIINKUIN MINÄ – OLI PÄÄTTÄNYT PARANTUA!

JES!! Kris:istä tuli mun tukihenkiö ja vertaistuki. Istuin illat koneella ja luin ja opiskelin mitä Kriss teki. Aloin tehdä samaa.

  1. Oikeiden lääkäreiden etsintä. Päätin että voin vaikuttaa kuka mua hoitaa. Löysin ihanan syöpälääkärin Tays:sta jota tapaan edelleen aina magneetin jälkeen eli 4 kk välein. Aina se ei ole kaikilla toki onnistunut. Mutta kun löytää hyvän, kannattaa se kertoa lääkärille ja toivoa että saa jatkossakin tavata häntä. Lääkäritkin ovat ihmisiä – kyllä he ymmärtävät ja ainakin yrittävät parhaansa.
  2. Fokus PARANEMISEEN – ei sairastamiseen.
  3. Ei ”luovuta” sairautta muiden vastuulle – vaan ottaa ITSE vastuu itsestään. Luottaa omaan intuitioon ja siihen mikä on mulle parasta.
  4. Etsiä juuri ne tukihoidot jotka ”kutsuu” sua. Itse menin ensimmäisten joukossa akupunktioon, Antioksidanttiklinikalle (laajat verikokeet) ja niiden mukainen antioksidanttihoito, Antti Heikkilälle (hiilarit minimiin, sokerit pois), ja Antti oli myös ensimmäinen ihminen joka sanoi mulle että kyllä me tää Karita jotenkin hoidetaan…KUINKA TÄRKEÄÄ ON KUULLA ETTÄ JOKU LÄÄKÄRI USKOO SUN PARANEMISEEN JA USKALTAA SANOA SEN. , makrobioottinen ruokakurssi (kasvisruokaa), netistä tietoa kaikista mahdollisista ruoka-aineista jotka tappaa syöpäsoluja, vyöhyketerapiaa, kehoterapiaa… You name it – done that.
  5. Kris sanoo osuvasti että ”It´s what you eat, what you drink and what you think!” Ruokavalio mahdollisimman emäksiseksi; paaaaljoon kaikkea vihreetä, vihermehuja, vihersmoothieta, kurkumaa (tappamaan bakteereja ja tulehduksia), valkosipulia, vihreää teetä, matcha-hunajaa, vehnäorasta, clorellaa, spiruliinaa, seleeniä, B-vitamiinia, B12 (verisuonten tuotantoon, energiaan, ja kasvissyöjille ehdoton), A ja C-vitamiinia tehostamaan immuunijärjestelmää, E-vitamiinia auttamaan verenkiertoa, B6-vitamiinia antamaan lisää energiaa, probiootteja, arginiiniä, kookosöljyä, kalaöljyä, soodaa ja sitruunaa.
  6. Kirjallisuutta paranemisesta ja paranemistarinoista. Ensimmäinen kirjani oli: Ruokavalio ja Syöpä, jonka on kirjoittanut amerikkalaiset huippulääkärit ja syöpätutkijat. Hyvä perusopus alkuun.
  7. Ympärille positiivisia ihmisiä jotka uskoo sun paranemiseen. Et tarvitse tarinoita siitä miten jonkun täti/veljenvaimo/pomo/työkaveri on kuollut juuri tähän sun sairauteen. Kuulet niitä kyllä ja paljon – mutta varsinkin alussa et näitä tarvitse.
  8. Hoida ja kasva henkisesti. Meditoi, joogaa, keskustele, ole avoin, janoa tietoa, lue, hoida henkisiä lukkoja kehossa – oikeat asiat ja ihmiset vaan ”tipahtaa” sun eteen. Luota siihen!
  9. Kuuntele itseäsi. Multa kysyttiin vuoden kestävän sytostaattikuurin jälkeen että mitä mieltä olin: ”haluanko vielä jatkaa?” (vastuu potilaalle). En halunnut. Halusin alkaa hoitamaan kehoa näiden kaikkien myrkkykuurien jälkeen. Alkaa vihdoinkin parantua…
  10. Stay POSITIVE! ♥
Krisin sivut löytyvät osoitteesta: www.kriscarr.com 
Jaa postaus ystäviesi kanssa: