Miksi syöpää ei saa parantaa?

Säde- ja sytostaattihoitoihin liittyy aina riskit. Itse, niinkuin olen monesti sanonut, olen sekä lääketieteen että tukihoitojen puolella. Toinen niistä ei blokkaa toista pois. En uskaltaisi olla menemättä leikkaukseen tai olla ottamatta säde- ja sytohoitoja.

Mun sytot kesti vuoden jonka jälkeen sain valita (vastuu potilalle) että haluanko jatkaa niitä. En halunnut. Vastuu itsellä on aivan järkyttävän suuri. Eihän koskaan voi olla varma että tekeekö oikean päätöksen. On vaan kuunneltava itseään ja omaa intuitiota.

En uskaltaisi myöskään jättää tukihoitoja väliin. ”Antautua” vaan lääkäreiden vastuulle. En ikinä! Uskon, että jokainen meistä on itsensä paras asiantuntija.

Nyt kun olen tutkinut paljon ulkomaalaisia tutkimuksia, lääkäreiden ja syöpäasiantuntijoiden tutkimuksia ja raportteja,  niin itse uskon että mulle sädehoito ei auttanut vaan teki päinvastoin. Räjäytti kasvaimen kasvuun. Multa oli juuri leikattu kasvain joka saatiin kokonaan pois (toki aina jää niitä syöpäsoluja) ja sain heti leikkauksen jälkeen kuuden viikon sädehoidon (joka päivä). Voin niiden aikana tosi hyvin. Mulla oli joogamatto aina mukana ja singahdin päivän säteistä aina joogatunnille. Kuitenkin HETI sädetysjakson jälkeen sain ne 2 isoa epilepsiakohtausta josta heti epäilin itse että kasvain oli uusinut. Kerroin epäilyni sekä Tays:ssiin että Meilahteen (joihin mut vietiin ambulanssilla epien jälkeen). Molemmissa mulle naurettiin… ”ei tietenkään ole uusinut… ei ne kasvaimet nyt näin käyttäydy”. Itse jälleen näköjään tiesin paremmin. Kasvain oli uusinut. Samaan paikkaan ja saman kokoiseksi. Mun intuitio on vahvasti ollut sitä mieltä että sädehoidossa meni jotain pieleen.

Kaikesta tästä huolimatta olen lääketieteen KANNALLA. En suosittele siis jättämään hoitoja väliin. Mutta on hyvä olla hereillä. Välillä kyseenalaistaa, kuunnella itseään.

Ottaa itse vastuu itsestään ja löytää itselle se paras mahdollinen hoito.

Jaa postaus ystäviesi kanssa: