karita aaltonen yrityksille

Terveys-hymyn lehtijuttu

Vaikka tätä nykyä Nokialla asuvalla Karita Aaltosella, omaa sukua Korpela, ei ole ikää kuin 40 ja risat, hän on ehtinyt elämänsä aikana moneen. Juontajan ammattiin Karita innostui 17-vuotiaana, kun hän osallistui pälkäneläisessä ravintolassa Hymytyttö-kilpailuun ja katseli ihaillen juontajana toimineen Eeva Jaakonmaantouhuja. Karita päätti tuolloin, että juontaminen on hänenkin alansa.

– Eksyin sinne kaverini Johanna Hautasaaren kanssa katsomaan ja hiukkasen naureskelemaan, ketkä kaikki lähtevät kisaan mukaan, mutta lopulta Eeva sai ylipuhuttua meidätkin osallistumaan. Lähdettiin mukaan, kun me ajateltiin, ettei meitä täällä kukaan tunne. Loppupeleissä sijoituin sitten kolmanneksi, Karita nauraa.
– Kun Eeva kehui meitä ja sanoi, että me puhuimme mikrofoniin hyvin, se antoi rutkasti itseluottamusta. Soittelin hänelle sitkeästi puolen vuoden ajan ja ruinasin juontokeikkaa. Lopulta hän varmaan kyllästyi meihin ja totesi, että okei, menkää sitten vetämään kahdestaan Hymylehden Olutfestarikiertue. Siitä se lähti. Aikaa tästä on jo yli 20 vuotta.
Kun tytöt aloittivat juontajan uransa, naispuolisia alan yrittäjiä oli harvassa. Kaksikko tunsi kuitenkin löytäneensä oman lajinsa, ja niinpä he sitten vuosituhannen alussa perustivat oman firman, Spiikin. Siihen voi tutustua www.spiikki.fi – internetsivuilla.

Keikkaa pukkaa

Keikkaa alkoi puskea molemmille yhdessä, mutta myös erikseen. Karita lähti opiskelemaan Paasikiviopistoon Turkuun, ja vaikka hän on paljasjalkainen tamperelainen, hän sanoo olevansa suuresti rakastunut Turkuun. Turun aika oli hänen mukaansa siihenastisen elämänsä parasta.
Karita haki vauhtia muiltakin aloilta. Hän toimi muutaman vuoden YLE1:n kuuluttajana, samoin muutaman vuoden Finnairin lentoemäntänä, mutta lopulta juontotehtävät voittivat.
– Olen aina tehnyt hyvin paljon ostoskeskuskeikkoja ja teen niitä mielelläni edelleen, vaikka monet julkkisjuontajat kaihtavat niitä. Minä tykkään. On hauskaa tehdä tavallisten ihmisten kanssa tavallisia asioita, jolloin saa olla oma itsensä ja höpötellä rennosti. Se on jotenkin mun juttu.
Kaikkien kiireittensä keskellä Karita on ehtinyt perustaa myös perheen.
– Rupesin kolmekymppisenä miettimään, pitäisikö tässä jotain äijääkin katsella. Asia ei aiemmin ollut kiinnostanut, mutta olen aina halunnut oman perheen periaatteella kolme lasta, omakotitalo ja koira. Sitten tapasin sopivan miehen ja kun olin itse asiaan valmis, kaikki kävi nopeasti. Me seurustelimme kuusi viikkoa, jonka jälkeen mentiin kihloihin ja ensimmäinen poika syntyi alta vuoden. Meillä on kaksi poikaa, kahdeksanvuotias Nooa ja 11-vuotias Rene. Aviomies Jussi Aaltonen, 45, työskentelee hotellialalla.

Sitten petti oikea jalka

Kaikki Karitan elämässä oli siis paremmin kuin hyvin, kunnes tultiin alkutalveeen 2012. Hän oli siihen saakka ollut koko ikänsä niin terve, ettei ollut sairauden takia jäänyt koskaan edes töistä pois. Niinpä Karita hämmästyi perin pohjin, kun hän oli Helsingissä Kodin ykkösessä juontokeikalla.
– Yhtäkkiä oikea jalka petti alta. Kampesin ketterästi ylös ja luulin, että olin kävellyt korkkareilla liikaa. Jatkoin höpöttämistä mutta samalla ihmettelin itsekseni, mikä ihme juttu tämä oli. Sitten niitä alkoi tulla lisää. Olin jyväskyläläisessä ravintolassa keikalla ja olin ottamassa lasia pöydältä, kun oikea käsi menikin lasin ohi. Olin ihan ihmeissäni, oliko tämä piilokamera vai mikä, eihän tämmöistä voi tapahtua. Sitten alkoi tulla outoja juttuja lisää, mutta väliä oli aina kolmisen viikkoa, jolloin ehdin jo unohtaa edellisen.
– Sitten tuli isompi juttu. Ajoin autoa moottoritiellä ja lasissa oli 130, kun yhtäkkiä en osannutkaan enää ajaa. Painoin samaan aikaan sekä kaasua että jarrua. En tiennyt yhtään, kuinka ajetaan ja olin ihan paniikissa. Pelkäsin kamalasti, että törmään johonkin, mutta pystyin jotenkin menemään eteenpäin letkan mukana. Myöhemmin paljastui, että olin saanut epileptisen poissaolokohtauksen.

Terveestä sairaaksi

Karita meni lääkärin vastaanotolle, mutta ensimmäinen valkotakki luokitteli vaivan migreeniksi.
– Hän sanoi, että koska olet nuori hyvännäköinen nainen, kyse ei ole mistään muusta kuin migreenistä. Hän kirjoitti migreenin estolääkityksen, vaikka yritin vakuuttaa hänelle, että kyse ei ole migreenistä. Hän pisti vastaan ja väitti, että migreeni voi olla tosi moni-ilmeinen ja että se voi oirehtia monin eri tavoin.
Karita ei uskonut eikä totellut lääkäriä eikä ruvennut syömään migreenin estolääkitystä. Kun oireet vain jatkuivat, hän meni ystävänpäivänä helmikuussa 2012 toiselle neurologille ja kertoi oireensa. Nyt tämä lääkäri totesi yksin tein, ettei kyseessä todellakaan ollut migreeni.
– Hän kysyi, halusinko nähdä listan, mitä se voisi olla. En halunnut.
Karita oli jo tuolloin itsekin pohdiskellut, mistä voisi olla kyse. Hän mietti yhdeksi vaihtoehdoksi MS-tautia ja päätteli aivan oikein, että kyseessä on aivoista peräisin oleva juttu.
– Lääkäri käski minut menemään heti jonojen ohi magneettikuvaukseen. Pää kuvattiin, ja kun menin sen jälkeen takaisin lääkärin luo, näin kaikkien ilmeistä, että jotakin tosi pahaa oli kyseessä. Lääkäri kiemurteli tuolissaan ja sai lopulta sanotuksi, että kyseessä on pahanlaatuinen kasvain aivoissa. Siis syöpä. Oli siinä uutista tarpeeksi. Muutaman kerran piti vetää syvään henkeä ja yrittää sisäistää, että olin muuttunut täysin terveestä naisesta erittäin vaikeasti sairaaksi naiseksi.
– Kun ajoin lääkäristä kotiin, kirurgi soitti autoon. Hän antoi minulle yhden neuvon: älä mene nettiin. Sitä neuvoa olen noudattanut, sillä sieltä ei löydy mitään positiivista asiaan liittyvää. Olen tätä neuvoa jakanut myös eteenpäin.

Taistelu alkaa

Karitan taistelu erittäin vaarallista syöpäsairautta vastaan oli alkanut. Kun kasvain löydettiin ystävänpäivänä 14.2.2012, hän pääsi jo huhtikuussa nuorena ihmisenä ja kahden pienen lapsen äitinä leikkaukseen. Operaatio kesti peräti kuusi tuntia. Karita lähti kuitenkin sairaalaan luottavaisin mielin, ja positiivisuus onkin yksi hänen perusominaisuuksistaan. Hän oli varma, että homma hoituu ja kaikki sujuu hyvin.
Karita vietti sairaalassa viikon, jonka jälkeen hän joutui harjoittelemaan kävelyä jonkin aikaa. Kaikki oli hidasta, mutta kaikki toimi. Lääkärien mukaan kasvain saatiin kokonaan pois, mutta aina tällaisen operaation jälkeen jää jonkin verran syöpäsoluja. Niinpä Karita kävi kesällä 2012 kuuden viikon ajan päivittäin saamassa sädehoitoa.
– Leikkauksen jälkeen minulle määrättiin epilepsialääkitys, jota yritin kovasti vastustella, mutta minulle vakuutettiin, että se kuuluu asiaan. Rupesin vastahakoisesti ottamaan niitä. Heinäkuussa sain lääkityksestä huolimatta kaksi erittäin isoa epilepsiakohtausta. En tiedä mitään kamalampaa. Aivoleikkaus on pientä siihen verrattuna.

Ihania hoitajia

Kun isoja epilepsiakohtauksia tuli kaksi ja melkein peräkkäin, Karita alkoi epäillä, että kasvain olisi uusiutunut. Kun hän esitti arvelunsa, häntä ei uskottu sen paremmin Taysissä kuin Meilahdessakaan. Hänelle vakuutettiin, ettei kasvain voinut näin lyhyessä ajassa uusia.
Karita tiesi kuitenkin, mistä puhui. Oikea jalka meni taas huonoon kuntoon eikä hän pystynyt enää kirjoittamaan oikealla kädellä. Sittemmin paljastui, että kasvain painoi nimenomaan oikean puolen liikuntaelimiä.
– Näin selkeiden oireiden jälkeen pääsin uudestaan magneettikuvaan, ja sieltähän löytyi saman kokoinen kasvain ja ihan samasta kohdastakin vielä. Se oli siis kasvanut vain muutamassa kuukaudessa entiselleen. Toinen leikkaus tehtiin syyskuussa 2012. Sen teki sama kirurgi kuin ensimmäiselläkin kerralla ja taas kaikki meni hyvin. Olen tosi tyytyväinen Taysissa saamaani hoitoon ja haluan kiittää kaikkia minua hoitaneita ihania ihmisiä. Ei ole muuta kuin positiivista sanottavaa.
Karita vietti taas viikon sairaalassa. Oikeaan jalkaan jäi pieni motorinen häiriö, jota ei kukaan ulkopuolinen huomaa. Sen tietää vain Karita itse, mutta se ei haittaa tahtia tai työntekoa.
– Leikkauksen jälkeen minulla oli vielä vuoden mittainen suun kautta otettava sytostaattikuuri. Kävin myös Antioksidanttiklinikalla lääkäri Kaarlo Jaakkolan vastaanotolla. Olin hänen suosittelemiensa ravintolisien ansiosta tosi hyvässä kunnossa koko vuoden ajan. Edes tukka ei lähtenyt.

Ravitsemus kiinnostaa

Karita on ollut koko ikänsä terveystietoinen ja liikunnallinen ihminen. Hän alkoi heti syöpädiagnoosin jälkeen perehtyä ravitsemukseen.
– Uskoin, että ravinnolla on pakko olla jotain merkitystä myös hoitoni kannalta. Aloin jo ennen leikkausta kysellä hyvin avoimesti ihmisiltä, kuka tietää näistä asioista ja keneltä voisin kysyä lisää. Tutustuin Heikki ja Heidi Harjuun, jotka tietävät paljon ravitsemuksesta ja ravintolisistä ja sainkin heiltä runsaasti hyviä neuvoja, kuinka leikkaukseen kannattaa valmistautua ja mitä kannattaa ottaa ruuan lisänä. Sen virheen kuitenkin tein, että jatkoin kalaöljyn syömistä. Niinpä papereissa luki, että aivoissa oli vuotoa.
Karita kiinnostui ravitsemuksesta entistä enemmän. Hän alkoi opiskella alaa tosissaan ja otti selvää, kuinka asioihin suhtaudutaan USA:ssa ja kuinka Euroopassa. Hän vakuuttui siitä, että sopivat tukihoidot auttoivat edistämään paranemista ja että asiaan voi vaikuttaa itse.
– Kuuntelin ihmisiä ja pyrin nauttimaan sellaisia valmisteita, jotka sopivat minulle. Menin myös lääkäri Antti Heikkilän puheille, ja hän määräsi minulle ketoosipohjaisen ja vähähiilihydraattisen ruokavalion. Olen ollut melkein koko aikuisikäni kasvissyöjä, joten söin alkuun lähinnä parsaa ja kaalia eri muodoissa ja laihduinkin kovasti. Jätin pois hiilareiden ohella myös sokerit, sillä sokerillahan ne syöpäsolut elävät. Syön nykyään toki myös lämmintä ruokaa.

Oma juttu löytyi

– Sain Antilta todella hienosti myös henkisen puolen tsemppiä jo heti ensimmäisen leikkauksen jälkeen. Olen ollut häneen yhteydessä tosi paljon ja voin sanoa, että olemme ystävystyneet. Hän on kokenut tapaukseni tärkeäksi. Voin meilata hänelle koska tahansa mistä tahansa asiasta ja hän vastaa heti.
Karitan syöpä on nyt siis voitettu kanta, mutta ns. terveen paperit hän saa vasta kun elimistö on ollut puhdas viisi vuotta. Nykyään hän käy seurannassa neljän kuukauden välein.
– Olen päättänyt, että paranen! Kun aloin ottaa selvää ravitsemusjutuista, minua yllytettiin kirjoittamaan blogia, mutta vastustelin aluksi hanketta lähinnä lasten takia. Viime kesänä minulle kuitenkin muutamien tapaamisten jälkeen tuli sellainen tunne, että aika on kypsä, kun lapsetkin näkevät, kuinka terve olen. Opiskelen tätä nykyä myös joogaopettajaksi.
Karitan tarinointiin voi perehtyä www.uskallaparantua.fi -nettisivuilla. Hän sanoo nyt löytäneensä oman juttunsa, jota hän on hakenut koko ikänsä. Tätä hän haluaa tehdä, sillä hän on aina halunnut auttaa ihmisiä. Ja syöpäpotilaita on tässä maassa paljon.
– Eka leikkauksen jälkeen Blue Median tuottaja Aarni Kuorikoski pyysi minua tekemään potilashaastatteluita Lastenklinikan kummien Elämä lapselle -ohjelmaan. Tykkäsin siitäkin tosi paljon ja koin, että nyt olen viimein löytänyt oman elämäntehtäväni. Tiesin heti ensimmäisenä syöpädiagnoosin jälkeisenä päivänä, että tämä juttu on tullut minulle tarkoituksella. Nyt uskon, että sen tarkoitus on selvinnyt. Tehtäväni on auttaa muita, jotka ovat samassa tilanteessa kuin itse olen ollut. Voin jakaa omakohtaisia kokemuksiani, vaikka en ole mikään ravintoneuvoja.

Vitamiineja suihkeena

Karita löysi Pohjoismaisten Terveyssuihkeiden (www.nordichealthsprays.fi) D- ja B12-vitamiinisuihkeet heti ensimmäisen leikkauksen jälkeen.
– Lääkäri Kaarlo Jaakkola Antioksidanttiklinikalta kertoi minulle, että tarvitsen nyt erityisen paljon D-vitamiinia ja että Suomen suositukset ovat ihan viturallaan. Jollakin 10-15 mikrogrammalla ei ole mitään merkitystä. Hain vahvaa valmistetta, mutta sopivaa ei oikein löytynyt, kunnes terveyskauppa Ruohonjuuressa Elinasuositteli minulle Terveyssuihkeiden suihkemuotoista D-vitamiinia. Jäin siihen kerrasta koukkuun.
– Paasasin suu vaahdossa D-vitamiinisuihkeesta kaikille jo ennen kuin rupesin pitämään blogia. Rupesin käyttämään D-vitamiinisuihketta hyvissä ajoin ennen kuin menin toisen leikkauksen jälkeen Antioksidanttiklinikalle verikokeisiin. Puutteita oli muuten tosi paljon, mutta paperissa luki Kaarlo Jaakkolan toteamus, että D-vitamiiniarvot olivat loistavat. Tämä oli pelkästään suihkeen ansiota.
Karitalla oli puutosta myös B12-vitamiinin suhteen, mutta nykyään hän on käyttänyt myös sitä suihkemuotoisena ja aikoo lähiaikoina käydä mittauttamassa B12-pitoisuutensa. Hän on vakuuttunut, että sekin on noussut huimasti.

Positiivisesti eteenpäin!

Karita Aaltonen vakuuttaa, etteivät pikkuasiat enää tunnu missään.
– En missään vaiheessa masentunut eikä usko parantumiseen mennyt. Taysissa sanottiinkin, että tulet voittamaan sairautesi ihan sun asenteellasi. He eivät olleet nähneet aikaisemmin ihmistä, jolla olisi ollut yhtä positiivinen asenne. Takuulla paranen!
Yksi rajoitus Karitalla vielä on. Hän ei epilepsiansa takia saa ajaa toistaiseksi autoa, mutta toivoa kortin takaisin saamiseksi on. Epilepsiakohtaus iski viimeksi elokuun alussa, joten tauko on tähän mennessä pisin. Pieniä kohtauksia on esiintynyt edelleen, mutta ne menevät lääkityksellä ohi.
– On mahdollista, että saisin vuodenvaihteessa kortin takaisin, mutta sitä ennen on varmistauduttava siitä, että oikea jalka toimii ja että motoriikka kestää. Mutta eiköhän se siitä!

 

 

D3-vitamiinisuihke
Pohjoismaisten Terveyssuihkeiden D3-vitamiinisuihke on mikroemulsoitu, ja se imeytyy tutkitusti suoraan suun limakalvolta. Cardiffin yliopistossa on tehty imeytymistutkimuksia, jotka varmistavat asian. D3-vitamiini ei imeydy tippoina tai imeskellen suun limakalvon, vaan suoliston kautta.
Nykyihmisellä on monia haasteita imeytymisessä suoliston kautta. Suihke, joka imeytyy suoraan limakalvolta, on osoittautunut hyvin imeytyväksi ja nostaa veressä vitamiinitasot säännönmukaisesti mikäli valmistetta käytetään ohjeen mukaan. Pohjoismaiden asukkailla on ankara puute D3-vitamiinista, ja aikuisille onkin tarjolla vahvaa Dlux3000-suihketta (75 mcg/suihkaisu). Dlux-sarjassa on myös miedompia vaihtoehtoja (10 mcg/suihkaisu ja 25 mcg/suihkaisu) ja raskaana oleville oma suihke, jossa D3-vitamiinin lisänä on tärkeää foolihappoa sekä B1- ja B6-vitamiineja.
Tuote on makeutettu ainoastaan ksylitolilla eikä siinä ei ole käytetty synteettisiä lisäaineita. D3-vitamiinisuihke on raikkaan piparmintun makuinen. Dlux1000 ja 3000 -suihkepulloista saa 100 suihkaisua ja Raskaus D3-vitaminipullosta saa 150 suihkaisua.
Tärkeä vastustuskyvylle sekä luuston ja hampaiden terveydelle!

B12-vitamiinisuihke
Vähentää väsymystä ja edesauttaa hermoston ja aivojen normaalia toimintaa. Kromi auttaa pitämään yllä kehon normaalia verensokeripitoisuutta. Suihketta on kätevä käyttää, ei enää ikävää pillereiden nielemistä!
B12-vitamiini on hyvin tärkeä ravinne suomalaisille. B12-vitamiinia on kahta eri muotoa, metyylikobalamiinia ja syanokobalamiinia. Terveyssuihkeiden valmiste on arvostetumpaa ja aktiivista metyylikobalamiinimuotoa. B12-vitamiinin imeytymisessä on isoja haasteita. Sanotaan, että tablettimuotoisesta vitamiinista ja ravinnosta imeytyy alle 1 % B12-vitamiinia suoliston kautta. Jos on happovaivoja ja happolääkityksiä, sen hankalampaa on B12-vitamiinin imeytyminen. B12-suihke imeytyy nopeasti ja varmasti suun limakalvolta ohittaen suoliston haasteet. Cardiffin yliopistossa on tehty imeytymistutkimuksia, jotka varmistivat tämän. B12-suihkeessa on tukiaineena kromi ja vihreä tee, jotka auttavat valmisteen imeytymisessä sekä toimivat verensokeria tasaavina ja energisyyttä lisäävinä.
Tuote on makeutettu ainoastaan ksylitolilla ja on aprikoosin makuinen. Siinä ei ole synteettisiä lisäaineita. B12 Boost -suihkepullosta saa 160 suihkaisua. Suositellaan 1-4 suihkaisua/vrk. Sopii myös vegetaristeille.

Teksti Reijo Ikävalko

Kuvat: Mika Kanerva 

Jaa postaus ystäviesi kanssa: