Yoga Girl

Koska olet viimeksi hengittänyt? Oikeasti hengittänyt… ? Pysähtynyt ja keskittynyt vain itseesi. Tuntuuko, että arki, lasten koulu, lasten harrastukset ja työt vievät kaiken ajan. Voisitko ajatella että annat itsellesi tunnin viikosta. Vain sinulle. Olet varmasti sen ansainnut.

Joogaan astangalla täällä Tampereella Pauli Nevalaisen ohjauksessa. Se ei ehkä ollut rakkautta ensi silmäyksellä, mutta jokin sai minut tunti tunnin jälkeen palaamaan. Olen aina ollut tällainen ”vapaa sielu”, hörhö, seikkailija. Olen aina innostunut kaikesta; koulutuksista, kursseista, matkoista. Ihan mistä vaan. Olin aina mukana. En todellakaan tiennyt mikä on se mun ”oma juttu”. Enemmänkin menin vaan ”going with a flow” – fiilis pohjalta.

Rene syntyi kun olin 29 vuotias. Kävin raskausajan mammajoogassa. Koin, että siitä oli todella paljon hyötyä synnytyksessä. Keskityin hengitykseen ja synnytin. Nautin joka hetkestä. Synnytys oli ihana.

Kävin välillä joogassa, mutta koti ja lapset vetivät enemmän puoleensa.

Kun pojat vähän kasvoivat kaipasin jo selkästi jotain omaa. Jotain, missä olen vain itseäni varten. Aloin käymään aktiivisemmin tunneilla; astangassa, integral-joogassa, kundaliini-joogassa. Kunnes tuli diagnoosi. Päätin että selviän. Käytän tähän kaiken sen elämänkokemuksen, tiedon ja positiivisuuden mitä minussa on. Selviän.

Leikkausten jälkeen aloitin todella rauhallisesti kundaliini-joogalla. Tein mitä pystyin, hitaasti, rauhallisesti. Kokeilin myös astangaa, mutta se tuntui liian rankalta. Jatkoin rauhallisempien joogatuntien parissa.

Vuosi leikkauksen jälkeen mulle tuli palava tunne lähteä retriitille. Ulkomaille ja yksin. Lääkärini kysyi muutamaan kertaan että oletko nyt ihan varma. Olin mä.

Löysin Satu Tuomelan Yin&Flow-retriitin mikä pidettiin Kreikassa. En tuntenut opettajaa, enkä ketään muutakaan. Intuitio vain käski lähtemään. Ajattelin, että tämä on jotain Yiniä… varmaan ihan helppoa ja rauhallista. Kuinka väärässä olinkaan. Toisen leikkauksen seurauksena oikean jalan motoriikka oli huono, tasapaino sitä huonompi. Heiluin ja tärisin. Tuskaa ja hikeä. Mutta päätin että pärjään. Satu ei todellakaan päästänyt mua yhtään helpommalla. Sain täristä ihan rauhassa, mutta tein niinkuin muut. Olin yksi heistä.

Retriitti oli juuri sitä mitä olin tilannut; ihania ihmisiä, naurua, joogaa ja aurinkoa. Juuri tätä mä tarvitsin.

Kotiin palattuani jatkoin tutun Paulin ohjauksessa astangaa. Välillä heiluen, välillä en.

En olisi kuitenkaan ajatellut, että puolivuotta retriitin jälkeen kouluttautuisin Yin&Flow-opettajaksi. Nyt saan jakaa sitä omaa intohimoani myös muille. Antaa muidenkin löytää sen kaiken hyvän mitä jooga on omaan elämääni tuonut.

Jos en ensisilmäyksellä rakastanut – nyt rakastin!

Jaa postaus ystäviesi kanssa: