Jos mikään ei muutu - mikään ei muutu

Niin. Jos mikään ei muutu - mikään ei muutu. Vuonna 2012 ennen mun kakkos-aivokasvainleikkausta mun kirurgi sanoi mulle: ”Nyt on sitten jo isohko riski halvaantumiseen”. Muistan kuinka vastasin: ”Ihan sama. Kaiva kunnolla”. Jos jään eloon ja olen pyörätuolissa niin olen silti ELOSSA. Kun heräsin noin 7 tuntia kestävän leikkauksen jälkeen TAYS:in teho-osastolla, niin ensimmäisenä kokeilin vähän heiluttaa mun varpaita ja sormia. Thank Gud. Ne liikkuivat. Se oli hetki kun päätin! Nyt asioiden täytyy muuttua. En tiennyt että miten, mutta tiesin että ainakin teen kaikkeni. Nyt annan kaiken aikani paranemiselle. En työlle. En kiireelle. En suorittamiselle. En muiden auttamiselle. Vain ja ainoastaan itselleni ja paranemiselleni. Siitä lähti kasvamaan jotain, mikä edelleen kuljettaa mua eteenpäin.

Etsin tietoa, opiskelin ja ympäröin itseni oikeanlaisilla ihmisillä. Opiskelin ravitsemusta. Opiskelin sitä, mitä tehdään muissa maissa. Opiskelin yrteistä ja eri heimojen ihmekasveista millä oli parantavia vaikutuksia. Mitä enemmän ”hurahdin” tähän maailmaan, sitä enemmän se veti puoleensa. Etsin ihmeparanemisia. En löytänyt niitä omalla diagnoosillani mutta hain sitten muita gradus IV syövästä parantuneita. Otin selvää mitä he tekivät oman paranemisensa eteen? Mitä he tekivät erilailla? Mistä he ovat saaneet apua? Aloin tehdä niitä samoja asioita.

Aina sanonkin että kun tälle tielle lähtee, ei halua enää palata mihinkään vanhaan.

Mun elämäntehtävä on auttaa sua löytämään valoa siellä missä sitä ei ehkä juuri nyt näy. Voit laittaa mulle aina viestiä. En ole lääkäri, enkä ravitsemusterapeutti. Mutta jos jotain tiedän, niin sen, että aina on toivoa. Kukaan meistä ei tiedä elämämme päivien määrää. Silti on parempi elää ne päivät toivossa kuin epätoivossa. Juhlistaen jokaista päivää. Tämäkin perus-tiistai, on aika ihana tiistai.

#healingcancer #holistichealig #elämä #hope #paraneminen